maanantai 4. marraskuuta 2013

Wannabe joogi



Juoksukoulukaverin kanssa sovitut juoksutreenit vaihtuivat sadepäivän joogailuksi. 

Olen käynyt pari vuotta sitten astangajoogan alkeiskurssilla. Halu joogan pariin olisi taas kova ja juoksukaverin kanssa jo sovittiinkin, että käymme viikon verran tutustumassa erääseen joogasaliin. 

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Kehon ikä

Pääsin käymään työpaikan toimintapäivällä kehon ikä-kartoituksessa. 

Testissä katsottiin:
bmi: 18,6, normaali.
rasvaprosentti: 31,4%, korkea.
vatsat: 60kpl minuutissa, erinomainen.
hauiskääntö: 24,5kg, kohtalainen.
seinä istunta: 148 sekuntia, erinomainen.
Notkeus: 38,2cm, kohtalainen.
VO2max: 45, erittäin hyvä.

Tuloksena kehoni ikä on -3 vuotta oikeaa ikääni nuorempi. Jee. 


Mukaan sai vielä oman valinnan mukaan määritetyt sykealue ohjeet. Itse laitoin että haluan parantaa nykyistä kuntoani treenaamalla kolme kertaa viikossa. 

Minun tulisi liikkua 185 minuuttia viikossa seuraavasti:

Lyhyt treeni: 20min keskitaso (135-154, 70-80%) + 20min raskas (155-174, 80-90%)
Normaali treeni: 50min keskitaso 
Pitkä treeni: 60min kevyt (116-135, 69-70%) + 35min keskitaso 


Juoksukoulu alkoi

Ensimmäisellä kerralla meillä oli reilu puolen tunnin luento perus juoksuun liittyvistä asioista ja suunnolta oli edustaja esittelemässä sykemittarien uusinta uutta.

Höpöttelyjen jälkeen siirryimme ulos, jossa sitten juoksimme kolme kertaa kilometrin pituisen lenkin. Joka kiekka oli tarkoitus juosta edellistä kovempaa. Alkuverkka sisälsi mm. kylki edellä laukkaamista ja askelkyykkyjä. Minulla meni tässä jo oikea reisi ihan maitohapoille, joten hyvältä vaikutti lähtökohdat varsinaiselle juoksulle :D


Kuvassa kierrosajat ja sykkeet. Olin onnistunut säätämään sykemittarini niin, että se näytti sykkeen sijasta sykealueen prosentin. Ihmeteltiinkin juoksukaverin kanssa, että miten mulla muka on näin matalat sykkeet. Kellon asetuksien lähempi tarkastelu illalla osoitti tämän säädöksen olleen päällä. Onneksi olin kellottanut myös itse joka kiekan, niin sain tilastoista kaivettua sykkeet jälkikäteen.

Eka kiekka piti juosta ihan höntsävauhtia ja hölköteltiinkin kaverin kanssa niin, että pystyimme juttelemaan matkan aikana. Tokalla kiekalla piti kiristää tahtia. Ohjeistus oli,  että juoksun voi jättää toiseen kiekkaan, jos tuntuu ettei kolmannelle enään pysty kiristämään. Juoksin tokan kiekan aika reipasta vauhtia ja ajattelin, etten jaksa enään kiristää kolmannelle kiekalle ja koska se olisi jo vaatinut suurempaa astumista mukavuusalueeni ulkopuolelle, hetken jo ajattelin että jätän kahteen kiekkaan. Lähdin kuitenkin kolmannelle kiekalle ja matkanteko tuntui jo karmealta. Kadutti jo että lähdin :D sisulla kuitenkin vedin loppuun ja keskityin hengitykseen, loppu matkalle sain pienen kirin aikaiseksi. Yllätyin, ettei aika ollut kuin kolme sekuntia edellistä kiekkaa huonompi. Tässä sen taas huomasi itsessäni, että tekisi vaan mieli jumittua sinne mukavaan tekemiseen ja karttaa sitä huonoa ja epämukavaa oloa. Se on kuitenkin se alue missä kehitystä tapahtuu ja sinne siis pitää pyrkiä. Juoksukoulun opekin tokaisi, että monet ihmiset jäävät juoksemaan samaa lenkkiä samalla vauhdilla vuodesta toiseeen. Ei näin.

Ensi kerralla juostaankin sisäradalla ja aiheena juoksutekniikka. Ja meitä kuulemma tullaan kuvaamaan ja sitten analysoimaan. Jännää.