maanantai 4. marraskuuta 2013

Wannabe joogi



Juoksukoulukaverin kanssa sovitut juoksutreenit vaihtuivat sadepäivän joogailuksi. 

Olen käynyt pari vuotta sitten astangajoogan alkeiskurssilla. Halu joogan pariin olisi taas kova ja juoksukaverin kanssa jo sovittiinkin, että käymme viikon verran tutustumassa erääseen joogasaliin. 

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Kehon ikä

Pääsin käymään työpaikan toimintapäivällä kehon ikä-kartoituksessa. 

Testissä katsottiin:
bmi: 18,6, normaali.
rasvaprosentti: 31,4%, korkea.
vatsat: 60kpl minuutissa, erinomainen.
hauiskääntö: 24,5kg, kohtalainen.
seinä istunta: 148 sekuntia, erinomainen.
Notkeus: 38,2cm, kohtalainen.
VO2max: 45, erittäin hyvä.

Tuloksena kehoni ikä on -3 vuotta oikeaa ikääni nuorempi. Jee. 


Mukaan sai vielä oman valinnan mukaan määritetyt sykealue ohjeet. Itse laitoin että haluan parantaa nykyistä kuntoani treenaamalla kolme kertaa viikossa. 

Minun tulisi liikkua 185 minuuttia viikossa seuraavasti:

Lyhyt treeni: 20min keskitaso (135-154, 70-80%) + 20min raskas (155-174, 80-90%)
Normaali treeni: 50min keskitaso 
Pitkä treeni: 60min kevyt (116-135, 69-70%) + 35min keskitaso 


Juoksukoulu alkoi

Ensimmäisellä kerralla meillä oli reilu puolen tunnin luento perus juoksuun liittyvistä asioista ja suunnolta oli edustaja esittelemässä sykemittarien uusinta uutta.

Höpöttelyjen jälkeen siirryimme ulos, jossa sitten juoksimme kolme kertaa kilometrin pituisen lenkin. Joka kiekka oli tarkoitus juosta edellistä kovempaa. Alkuverkka sisälsi mm. kylki edellä laukkaamista ja askelkyykkyjä. Minulla meni tässä jo oikea reisi ihan maitohapoille, joten hyvältä vaikutti lähtökohdat varsinaiselle juoksulle :D


Kuvassa kierrosajat ja sykkeet. Olin onnistunut säätämään sykemittarini niin, että se näytti sykkeen sijasta sykealueen prosentin. Ihmeteltiinkin juoksukaverin kanssa, että miten mulla muka on näin matalat sykkeet. Kellon asetuksien lähempi tarkastelu illalla osoitti tämän säädöksen olleen päällä. Onneksi olin kellottanut myös itse joka kiekan, niin sain tilastoista kaivettua sykkeet jälkikäteen.

Eka kiekka piti juosta ihan höntsävauhtia ja hölköteltiinkin kaverin kanssa niin, että pystyimme juttelemaan matkan aikana. Tokalla kiekalla piti kiristää tahtia. Ohjeistus oli,  että juoksun voi jättää toiseen kiekkaan, jos tuntuu ettei kolmannelle enään pysty kiristämään. Juoksin tokan kiekan aika reipasta vauhtia ja ajattelin, etten jaksa enään kiristää kolmannelle kiekalle ja koska se olisi jo vaatinut suurempaa astumista mukavuusalueeni ulkopuolelle, hetken jo ajattelin että jätän kahteen kiekkaan. Lähdin kuitenkin kolmannelle kiekalle ja matkanteko tuntui jo karmealta. Kadutti jo että lähdin :D sisulla kuitenkin vedin loppuun ja keskityin hengitykseen, loppu matkalle sain pienen kirin aikaiseksi. Yllätyin, ettei aika ollut kuin kolme sekuntia edellistä kiekkaa huonompi. Tässä sen taas huomasi itsessäni, että tekisi vaan mieli jumittua sinne mukavaan tekemiseen ja karttaa sitä huonoa ja epämukavaa oloa. Se on kuitenkin se alue missä kehitystä tapahtuu ja sinne siis pitää pyrkiä. Juoksukoulun opekin tokaisi, että monet ihmiset jäävät juoksemaan samaa lenkkiä samalla vauhdilla vuodesta toiseeen. Ei näin.

Ensi kerralla juostaankin sisäradalla ja aiheena juoksutekniikka. Ja meitä kuulemma tullaan kuvaamaan ja sitten analysoimaan. Jännää. 

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Juoksukouluun mars!



Jäi joku ihme hulluus kytemään canicross kisojen jälkeen takaraivoon, että tuli sitten ilmoitettua itsensä oikeen juoksukouluun. Neljän kerran kurssi sisältää aina teoria ja käytöntö osuuden vaihtelevin teemoin. Odotan kyllä innolla kurssia ja palautetta omasta juoksutekniikastani. Toivottavasti kurssilta saisi hyviä harjoituksia juoksun treenaamista varten, joilla olisi hyvä jatkossa treenata kotona. 
Ensi kaudella olen sitten iskussa canicrossissa ;D

tiistai 8. lokakuuta 2013

Canicross



Hirveällä kiireellä mennyt aika, tännekään ei ole muka joutanut päivittelemään.
Oma liikkuminen koostunut lähinnä koirien kävelyttämisestä, sekä kerran pari viikkossa omaa kotijumppaa kyykkyjen, vatsojen ja erinäisten käsiliikkeiden merkeissä. Liikuttua on siis tullut säännöllisen epäsäännöllisesti.

Viime viikonloppuna tuli tehtyä debyytti canisrossin sm-kisoissa viestijuoksun muodossa! Canicrossissa siis juostaan koiran kanssa, koiralla on vetovaljaat päällä ja ihmisellä vetovyö ja koiran tulisi vetää ihmistä. Olen tänä kesänä hurahtanut vihdoin juoksemiseen (eipä siihen mennytkään kuin viisi vuotta..). Mikään megajuoksija en ole, kerta pari viikossa hölköttelemässä, matkan pituus vaihdellut kilometristä neljään. Eli varsin lyhyitä matkoja siis olleet.

Pari viikkoa sitten tuli koiraseuran keskuudessa kyselyä, ketkä haluaisivat lähteä edustamaan seuraa viestikisoihin. Joukkueeseen tarvitaan kolme koirakkoa ja yhden viesti osuus olisi 1.5km. Ei siis mahdoton matka. Ilmoitin mahdollisen kiinnostukseni, muitakin kiinnostuneita oli ja vähän toivoin että heistä tulisi joukkue kasaan. Toisin kävi ja lupauduin lähtemään mukaan, jotta seuralta pääsisi edustusjoukkue matkaan. Heti lupautumisen jälkeen iski hirveä paniikki. Miksi lupauduin? Olen vasta juossut niin vähän aikaa, hölköttely vauhdilla ja vielä sm-kisoihin! Tunsin itseni ihan idiootiksi tässä vaiheessa. Olen käynyt vielä juoksemassa koiran kanssa joka ei vedä, koska vetävä koirani saa aina hengityksen pistämään jostain kumman syystä. Ja nyt pitäisi lähteä pinkomaan sen vetävän yksilön kanssa. Hienoa. Ei siinä mitään jos itsensä nolaa sm-kisoissa, mutta kun pitäisi edustaa joukkuetta ja seuraakin :D Mielessäni jo pyörittelin kuvaa, että saan hullun pistokohtauksen ja joudun keskeyttämään.

Päiviä kului ja kävin juoksemassa yksinään lenkkejä, jotka olivat pituudeltaa vajaa 2km. Kaksi kertaa kerkesimme joukkueen kanssa käymään yheistreeneissä ja hienosti ekoissa treeneissä onnistuin rypäsemään ja sitten piti olla monta päivää juoksematta kun oli polvet hienoilla mustelmilla ja kävely sattui. Muutin ajattelun kulkuani ja mietin että kisat menee miten menee, olen voittaja jo sillä että lähden kisaamaan ja päihitän kaikki sohvalla makaavat laiskimukset!

Kisapäivä saapui ja lähdimme kukonlaulun aikaan kohti kisapaikkaa, jonne matkan teko kestäisi kolme tuntia. Kaikkia jännitti, mutta matkanteko sujui leppoisasti ja yhteishenki oli hyvä. Minä siis olin ainut joka ei ollut koskaan juossut missään: toinen joukkuetoveri on käynyt juoksemassa pari canicross kisaa ja toinen oli juossut jotain puolimaratonin tyylisiä. Tunsin että olin lähtenyt väärän porukan kanssa liikenteeseen. Minulla oli vielä ankkurin paikka ja eikös ne ole yleensä niitä nopeimpia...

Kisapaikalla joukkoon kuulumattomuuteni vahvistui, paikalla oli niin sporttisen näköistä porukkaa, jotka sulavasti jo hyppelehtivät alkuverkkojaan ja venyttelivät asentoihin, joihin en ikinä tule yltämään. Minua ei kuitenkaan missään välissä kamalasti jännittänyt, mikä on kummallista. Yleensä olen jännittänyt kaikkea ihan mitätöntäkin valtavasti ja nyt käyskentelin sm-kisapaikalla näin leppoisasti. Mieli oli jopa odottava. Hieman kirpaisi mahan pohjalta kun edellinen luokka ennen viestiä oli saatu päätökseen. Kohta se olisi menoa.

Kisa starttasi ja ensin odotin maalilinjalla joukkuetoveriani, jolta otin koiran vastaan, jotta hän pääsi läpsäisemään seuraavan matkaan. Sitten hain oman koiran ja menin lähtöalueelle odottamaan vaihtoa. Kerkesin siinä laittamaan mittarin taskussa päälle, jotta saisin oman ajan, sillä en ollut varma otettaisiinko kaikilta yksilöajat vai pelkkä yhteistulos. Olin miettinyt etukäteen että jos pääsen 1,5km 8 minuuttiin niin se olisi älyttömän hyvä saavutus mulle. Koirani ei oikein älynnyt vaihtoa ja olisi vaan halunnut jäädä riekkumaan joukkuetoverini luokse. Ensimmäiset puoli kilsaa sitten juoksin ilman vetoapua, kun koira kuikuili vaan taakse jäänneitä joukkuetovereita ja sitä mökää. Maaliin tulijoille saa myös huutaa ja kannustaa, tai lähinnä siellä niitä koiria huudettiin, että saadaan vielä loppurutistus maalisuoralle ja koiralle veto päälle, kun joku vinguttaa lelua edellä. Oli sitten hankala saada koiran fokus edellä vetämiseen kun kaikestä kivasta piti lähteä pinkomaan täysiä pois päin.

Puoli kilsaa siis juoksin ilman vetoa ja koiralle sai antaa vetokäskyjä useampaan kertaan. Hengitys meinasi mennä puhumisesta sekaisin ja tuntui että sydän hakkaa itsensä rinnasta pihalle ihan just ja henkeäkin alkoi ahdistamaan. Tuli kurvi joka kaartoi takaisin päin maalialueelle, jolloin äänet olivat meidän edellä. Itse ajatelin himmata tahtia, etten saa sydäriä, mutta koiralta löytyikin veto, kun oli äänet jota kohti juosta. Ihan yllätyin kuinka hyvin koira lähti vetämään. Hyvä niin, sillä en olisi ikinä selvinnyt maaliin ilman vetoapua. Kyllä mahtui monta mäkeä 1,5km matkalle! Ja kaikki alamäet oli upottavaa turvetta, jotan sai pelätä että rypäsee. Parissa mäessä veto loppui, kun äänet jäivät sivulle ja koiran fokus meni sinne. Alkoi polttelemaan aika kiitettävästi jaloissa. Hieman himmasin tahtia ennen maalisuoralle kääntymistä, jotta selviäisin kunnialla maaliin asti. Joukkuetoverit alkoivat huutamaan koiraa jo todella kaukaa, itse en tätä kuullut, mutta huomasin sen siitä kun vetoa tuli roimasti lisää koiralle. Loppusuora maalille juostiin reippaasti. Maaliin päästyä olo oli yhtä aikaa kamala ja ihana. Jaloissa ei tuntunut niin pahalta kuin odotin, mutta keuhkot tuntuivat olevan räjähtämispisteessä.

Stoppasin mittarin ja se näytti aikaa 7:55!!!! Olin päässyt alle tavoitteeni! Olo oli onnellinen. Kävimme autolla joukkueen kanssa juottamassa koirat ja itsemme, sitten lähdimme palautuslenkille purkamaan fiiliksiä. Takaisin tultuamme kävimme katsomassa sijoitukset ja ajan. Jokaiselta joukkueen jäseneltä oli otettu onneksi yksilöajatkin ja oma tarkka aikani oli 7:29:09. Ei voi olla todellista, aivan supermahtavaa!! Kyllä siitä riemu repesi ja repee edelleen :) Olimme joukkueen kesken myös todella samoissa ajoissa, eli tasaisesti vedettiin. Oma aikani oli paras :D Varmasti jotain aloittelijan tuuria, mutta kyllä mä siitä polleena olen, koska luulin että painin aivan eri sarjassa.

Kisoista jäi mahtava fiilis, vaikka jäimmekin hännille, olen todella tyytyväinen omaan suoritukseeni. Ei olisi paremmin voinut mennä ekoiksi kisoiksi tällä lyhyellä hölkkähistoriikillä. Ja hinku päästä uusiin kisoihin on kova! Mahtava aloitus canicrossin kisauralle ja toivottavasti ei viimeinen. Jos sitä opettelisi juoksemaan myös talviaikaan ja sitten olisi ensi kaudelle paremmassa kunnossa. Ensi toukokuussa olisi tarjolla 14km juoksukisa järven ympäri... ;)

perjantai 26. heinäkuuta 2013

vatsoii


Joku tommoi kieli-eläin tulee aina häirii lankussa :)

Vatsalihashaaste jäi siis kesken ja olen nyt tehnyt sitten omaa vatsatreeniä. Haastessa sain tehtyä 11 päivää treeniä, ja siinä oli välissä tauko kurkkutulehduksen vuoksi. Jo näinä päivinä tunsin masussa eroa ja en tiennytkään kuinka "ylhäältä" vatsalihakset oikeastaan alkavatkaan :D

Tälläisen treenin raapustin paperille:

polvenhipaisu x30
lantionnosto x30
rutistus x30
jalanheitto x30
kylkivemppaus 2x15
v-vemppaus x30
lankku 1min

Liikkeiden oikeita nimiä en tiedä, joten ne on nyt nimetty oman pääni mukaan :D 
Tällä hetkellä lankussa tuo minsa tekee aika tiukkaa, mutta toivottavasti lähtee siitä aika kasvamaan.

Viikko 29





lauantai 20. heinäkuuta 2013

measurement

On tässä ollut useampana vuotena jo tapana ottaa itsestäni mitat. En tiedä miksi näin teen, pienenä olen seurannut äitini tekevän tätä samaa, joten varmaan sieltä juontaa tapa juurensa. Kahtena viime vuotena olen myös ottanut kuvat kropastani. 

Aktiivisesti en ole mitään liikuntaa tässä viime vuosien aikana harrastellut ja painoa kertyi noin kilon verran lisää vuodessa ja senttejä kroppaan noin 1,5cm per vuosi. Vuosina 2010-2011 vyötärölle kasvoi huikeat 6cm lisää ympärysmittaa..Painavimmillani olen muistaakseni ollut lähemmäs 57kg. Olen aina pitänyt itseäni laihana läskinä; olen pienikokoinen ja hoikka, mutta täynnä sellua ja löllöä. En pitänyt yhtään kropastani; ryhti huono, maha pömpöttää ja peppu roikkuu.

Viimeisenä puolena vuotena on elämässäni tapahtunut paljon ja muutos näkyy myös kropassa. Muutokset ovat tulleet valitettavasti enemmän surun ja murheen kautta, kuin sen että olisin alkanut liikkumaan ja syömään järkevämmin. Tosin näissäkin asioissa on tullut muutosta, liikun enemmän kyllä kun yksin hoidan kolmen koiran ulkoilut ja olen jättänyt mm. leivän mussuttamisen vähemmälle. Mutta suurin tiputus mittoihin on ollut varmasti se, että viimeisenä puolena vuotena on ollut paljon päiviä, jolloin olen vain itkenyt elämän paskuutta päivän peiton alla maaten ja olematta syömättä mitään. Myös ruokahalu on kadonnut, enkä tunne nälkää, niin kuin ennen tunsin. Saatan syödä aamupalan ja sitten kuluukin 9h etten syö mitään ja lopulta havahdun siihen että päätä särkee, en siis edes nälkään. Elämä on siis ollut viime aikoina aikamoista pakkosyömistä ja olen huono syömään jos ei ole nälkä. Ja niin kuin mainitsin, nälkää ei ole hetkeen näkynyt.

Varmasti syömättömyyteen vaikuttaa alkuvuotena tapahtuneet asiat ja varmaan kärsin jonkin sortin henkisistä ongelmista siinä sivulla. Ennen näitä ikäviä asioita olin hyvinkin tunnesyöppö, suklaa auttoi jos joku (mitätön) asia masensi, mutta tähän oloon ei edes herkut auta, tulee vaan entistä paskempi olo. Tosin suklaa on taas alkanut maistumaan, toivottavasti se on merkki paremmasta. Saa nähdä kuinka nämä syömisasiat kehittyvät jatkossa. Olen nyt koittanut syödä järkevin välein, ettei pääsisi tulemaan liian pitkää väliä ruokailujen kanssa, ja ettei paino pääsisi enään tippumaan.


13.12.2012
paino 55,2kg
vyötärö 68cm
lantio 99cm
reidet 56,5cm

20.7.2013
paino 49kg (-6,2kg)
vyötärö 63cm (-5cm)
lantio 91cm (-8cm)
reidet 51,5cm (-5cm)

Nautin kyllä suunnattomasti muuttuneesta kropastani, vaikka aivot eivät pysykään vielä perässä muuttuneen peilikuvan kanssa. Huomaan kyllä että vatsa ei enään pömpötä niin kuin ennen, ja että reidet ovat hoikistuneet. Saan päälle farkut, jotka eivät ole vuosiin enään menneet reisistä ylöspäin. Ja kehtaan pitää sortseja ilman legginsejä yleisellä paikalla. Mutta silti, en ole vielä tyytyväinen peilikuvaani, vatsa voisi olla kiinteämpi ja peppu uhmata enemmän painovoimaa. Ja lihaksia haluan saada myös näkyviin. Ja miten se näyttääkin omaan silmään siltä että mitään muutosta ei ole tapahtunut, vaikka vaaka ja mitat puhuvat muuta.

Kotitreeniä


Tuli tehtyä pitkästä aikaa tunnin treeni kotosalla. 
Eka tein vähän kaikenlaisia kyykkyjä ja sitten sekalaisen sarjan erilaisia vatsoja. Vatsalihashaastettahan en ole enään tenhyt, ne määrät kasvoivat liian isoiksi meikäläisen tynkälihaksille ja vammakaulalle.

Käsitreeninä tein tälläisen:
En jaksanut tehdä kuin kolme kiekkaa, ei silleen tuntunut pahalta käsissä, mutta ei vaan ollut enään voimaa tehdä liikkeitä. Ja nyt tätä tekstiä kirjoittaessa kädet vähän tärrää, että luultavsti treeni meni perille :) 
 Hieman muokkasin ohjelmaa; dipit tein ihan vaan nojatuolin kanssa ja tuota ihan viimeistä liikettä tein niin että seisoin ja nojasin yläkropalle eteen päin ja nostin siitä painoja sivulta ylöspäin. Varmasti selkeesti selitetty :D 
Painoina oli kuvassa näkyvät 7kg tanko, 6kg kahvakuula ja 5kg käsipainot.
Kiva treenata lattialla kun aina joku karvaperse haistelemassa korvaa, nuolemassa naamaa tai muuten röhnöttämässä kaulan päällä. Ihan vakio on kun teen lankkua, että kyljen sivusta mahan alta tullaan kellimään selälleen ja annetaan naamapesu :D ihanat <3

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Kurkku paranemassa


Koko viikko ollut ärsyttävää hissuttelua liikkumisen osalta. Vaikka on koirien kanssa koittanut hitaasti talsia tiellä eteenpäin, on tuntunut tosi ilkeältä keuhkoissa asti. Tänään sitte uskaltauduin ottamaan hölkkäaskelia! Ai että ne tuntu mukavilta, eikä edes alkanut pistämään, kun keskittyi hengittämään :) Tuli ihan yllärinä että kaipasi ripeämpää liikkumista saikuttelun aikana, jotain muutosta siis tapahtunut pääkopassa :) Tuntuu että viikossa tapahtunut romahdus kunnossa ja jalat meni maitohapoille. No, tästä sitä sitten taas eteenpäin kehityksen tiellä.

Vatsalihashaasteessa tein saman sarjan mihin viimeksi jäin:
55 istumaannousu
65 rutistus
33 jalannosto
42sek lankku

Tai yritin tehdä, luoja että poltteli! Enkä siis enään voi tehdä tuollaisia määriä perus istumaannousuja tällä vammakaulalla, joten tein sitte sen sijaan sitä liikettä missä nostetaan pikkuisen peppua maasta, jalat ylhäällä. Kyllä poltteli sekin.
Lankkua oli helppo tehdä ja sitä teinkin sitten 52 sekkaan asti.


Omasta pihasta sai kerättyä vadelmia ja pakkasessa oli niitä aijemmin keräämiä mustikoita. Lisäksi rahkaa, pähkinöi ja akaasiahunajaa. Idean tähän settiin sain Johannalta. Oli hyvvee. En edes jaksanut syödä koko lautasellista kerralla :D


Joogairmelin paluu. 

Pitkästä aikaa tein aurinkotervehdystä todetakseni, että ollaanpa sitä taasen jumissa ja notkeita kuin nojatuoli. Lopuksi treenasin risti-istuntaa näillä kankeilla kintuilla. 

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Marjassa



Tällä viikolla on tullut käytyä kaksi kertaa marjassa, mustikoita poimimassa. Muuta liikunnallista ei ole tullutkaan tehtyä, koska mulle tuli kurkkutulehdus. Koiratkin jääneet vähälle lenkitykselle ja vatsalihashaaste tauolla, että kurkku paranee. En kuitenkaan jaksa vaan kykkiä kotona niin hitaasti hipsittiin koiran kanssa metsään keräilemään mustikoita. Yllättävän hyvin sekin tuntuu kankuissa ja reisissä :D

viikko 27


Viime viikon liikkumiset.

perjantai 5. heinäkuuta 2013

kehno yö


Aamulenkki tehtiinkin poikkeuksellisen aikaisin, jo neljän jälestä. Heräsin kahden jälkeen painajaiseen, enkä saanut enään sen jälkeen unta, niin ajattelin että hittoakos tässä pyörin, lenkille mars. Muuten oisin kuitenkin nukahtanut jossain välissä ja nukkunut sitten päivän pitkäksi ja koikut olisivat olleet jalat ristissä, kun emäntä vetää hirsiä. Oli kyllä omituisen hiljaista käyskennellä katuja.

Aamulenksan jälkeen tein päivän vatsahaasteen. Vuorossa olisi ollut vapaapäivä, mutta koska olin jo mielessäni valmistautunut niitä tekemään, vetäisin sitten 9. päivän treenin (ja koska vatsalihakset eivät ole ilmoittaneet olemassa olostaan olemalla kipeät):
45 istumaannousu
30 rutistus
30 jalannosto
35 sek plankku

Nyt tuntui ensimmäistä kertaa jo vähän tuskaiselta tehdä :D saa nähdä pääseekö 30. päivään asti.


Päivälenkillä käytiin koiran kanssa ihastelemassa maisemia rautatiesillalta.


Tässä ympättynä kolmen koiran erilliset päivälenkit.

torstai 4. heinäkuuta 2013

Illan puhteet


Iltalenkit koirien kanssa aika hitaasti kävellen. Heräsin tosiaan liian pitkiksi venähtäneiltä päiväunilta (kröhöm, kolme tuntia..) ja alkoi tekemään hirveesti mieli suklaata! En lähtenyt kaupasta juoksemaan suklaata (tätäkin tullut joskus tehtyä :D) vaan reippailemaan koikkujen kanssa, niin voisi taas loppuillan pyhittää koneella notkumiselle. Tosin mussutan just pakastepitsaa, joten se siitä suklaasta luopumisen voitosta :D

Kun odottelin pitsaa uunista, tein sentään pienen käsitreenin:
3x15 5kg
hauiskääntö
ojentajat
yhdenkäden soutu

Voimapirtelö!



Sohvaliikkujan voimapirtelöön tulee:
maitorahka
punaherukoita
2 banskua
pellavansiemenrouhetta
kookosöljyä
mango/päärynä/ananas
tyrnimehua
vettä


Teharissa sekaisin ja kurkusta alas, nams!

Pisto

Tunnin hikilenkki kävellen. Hölkötellä koitin, mutta alkoi heti pistämään. Mistähän sekin vammasuus johtuu, en ole saanut selvää. Ei ole väliä meneekö mihin aikaa päivästä, onko vai eikö ole syönyt, onko litkinyt vettä tarpeeksi, tai mitä vauhtia menee. Ärsyttävää. Sit se tietty iskee kaukaisimmassa kohdassa lenkkiä ja sit kävelet loppumatkan suunnilleen tuskasta parkuen ihan quasimodona etanavauhtia :D

Vatsahaasteessa tänään:
40 istumaannousu
20 rutistus
20 jalannosto
30 sek lankku

Istumaannousut meni tänään ehkä paremmin kaulan osalta, nyt se ei tehnyt kuolemaa ihan samalla lailla :) Johannan vinkistä koitin pitkän tauon jälkeen kokeilla painaakin leukaa rintaa kohti ja se helpottikin.
Jalannostoissa sain jalkoja mielestäni vähän suoremmiksi ja lähemmäksi lattiaa :D
Lankkua olen tehnyt tähän asti ilman sekkaria, laskenut vaan omalla päällä. Nyt otin sekkarin ja laskin samalla päässä myös. Saisi vähän todellisuutta mitä mun päässä olevat sekunnit on. Yllätyin suuresti kun katoin sekkaria sen jälkeen kun olin ensin päässäni laskenut 30sek, niin sekkari näytti 48sek!!!! Wuuuuhuuuu
:D


keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Sadetta karkuun.

Koko aamun roimi vettä kaatamalla, lenkit onneksi osui kuivalle kohdalle :)

Vatsalihashaasteessa 6.päivä menossa ja se tiesi siis:
35 istumaannousua
15 rutistusta
15 jalannostoa
25 sek lankkua

Muut liikkeet menee ihan hyvin, istumaannousuissa mun kaulalihakset alkaa vammailemaan. Ne on jo muutenkin töiden jäljiltä ihan paskassa kunnossa, joten istumaannousuissa tuntuu että kaula räjähtää. Vaikka kuinka koittaisi pitää niskarangan suorana selän kanssa. Plaah. Viimeisen päivän haasteessa kun pitäisi jaksaa tehdä 115 istumaannousua. Voip olla että kaula on erimieltä :D


Viime viikon liikkumiset

Koitan kirjata aina heiaheiaan liikkumiset ylös. Sieltä saa kätevästi seurattua viikkotasolla treenien määrää.
Viime viikolla oli pelkästään lenkkipainoitteista liikkumista, vatsalihashaastetta en heiaheiaan laittanut. Käveltyä koirien kanssa tuli 25 km, ja tässä ei siis ole kaikki lenkit ylhäällä :)


lauantai 29. kesäkuuta 2013

Laiskotus


Tarkoitus oli käydä vetäsemässä pidempi lenkki kävellen/hölkäten, mutta enempää ei vaan irronnut. Kolme tuntia lompsimista paahteisessa autotapahtumassa ja vajaan neljän tunnin yöunet vaativat veronsa. Alkulenkki meni osaksi silmät kiinni hölkötellen kun väsytti niin penteleesti, sitten kun alkoi mieli virkoamaan, niin kroppa oli eri mieltä menohaluista :D 
No, pääasia että pääsin sentäs sohvalta ylös, kun siellä torkuin puoliunessa ja odotin puhelimen lataamista.

Vatsalihashaasteen tein heti autotapahtumasta kotiuduttua, ettei pääse vaan unohtumaan :D 
20 perus
8 rutistus
8 jalkojennosto
12sek lankku
Haaste meni helposti, saa nähdä miten käy loppukuusta kun siellä on jo aika hurjia määriä toistoja :D
Jalkojennostoa tein helpotetulla versioilla, niin saan kummatkin jalat yhtä aikaa heilumaan, kun tuntuu että kyllähän sitä yhtä koipea maasta nostelee vaikka kuinka kauan. Otin siis käsillä tukea sohvan reunasta ja aloitin liikkeen tekemisen jalat yläasennossa ja laskin sitten siitä niin alas kuin mahdollista. Tämä tuntuuu varsin hyvin masussa, kun taas ne yksittäiset jalannostot eivät. Tällä tyylillä siis haasteessa eteenpäin ;) 

perjantai 28. kesäkuuta 2013

HAASTE!



Koulutoverin blogissa oli hauska haaste tarjolla, joten tämä sohvaliikkuja aloittaa vatsojen tekemisen! Itse en malttanut odottaa kuun vaihtumista, vaan aloitin jo tänään :) Lankku, rutistus ja istumaannousut on hallussa, mutta tuo jalannosto pitää tehdä ainakin näin aluksi vuorojaloin yksitellen, sillä sohvaliikkujan vatsalihakset eivät muuten inahdakkaan moisen liikkeen edessä kummallakin jalalla tehtynä..kröhöm..katsotaan kuinka muijan käy ja pääsenkö ohjelman loppuun ja saanko yhtenäiset jalannostot kehitettyä mille tasolle :D
Haasteen jälkeen luvassa ennen ja jälkeen kuvat.

Aamun lenkit

Tuossa samassa näkyy kahdella koiralla erikseen tehdyt lenkit aamulla tyhjällä masulla.